Omaisen oikeudet
Pääsääntö on, että omaisilla on oikeuksia terveydenhuollossa potilaan suostumuksella. Omaisella ei esimerkiksi ole automaattisesti oikeutta saada tietoa läheisensä voinnista terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä. Tietoa saa antaa vain, jos potilas on antanut siihen kirjallisen luvan.
Tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi hoidettavana olevan potilaan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen saa kuitenkin kertoa, että henkilö on potilaana sekä antaa tietoja hänen terveydentilastaan, jollei ole syytä olettaa, että potilas kieltäisi näin menettelemästä.
Jos täysi-ikäinen potilas ei pysty päättämään itse hoidostaan, potilaan laillista edustajaa tai lähiomaista on kuultava. Näin selvitetään, millainen hoito vastaisi parhaiten potilaan tahtoa, ja hankitaan suostumus hoidolle. Potilaan edustajalla on tällöin oikeus saada tarvittavat tiedot potilaan terveydentilasta.
Potilaan läheiseksi katsotaan ensisijaisesti se, jonka hän on ilmoittanut henkilötiedoissaan lähiomaiseksi. Jos tällaista merkintää ei ole, lähdetään siitä, että perheenjäsenet kuten puoliso, lapset ja sisarukset ovat läheisiä. Useimmiten joku heistä toimii yhteyshenkilönä hoitohenkilökuntaan päin.
Potilaan laillisena edustajana voi toimia huoltaja, maistraatin tai tuomioistuimen määräämä edunvalvoja tai potilaan valtuuttama henkilö. Esimerkiksi ikääntynen potilaan omainen voi hoitaa potilaan asiaa terveyskeskuksessa valtakirjan avulla. Käytännössä on usein iäkkään potilaan oikeuksien ja hyvän hoidon toteutumisen kannalta eduksi, että hänellä on omainen saattajana. Näin on etenkin, jos potilaan muisti on heikentynyt.
Jos potilaan tahto ei ole tiedossa ja läheiset ovat erimielisiä hoidon toteuttamisesta, potilasta hoidetaan potilaslain mukaan tavalla, jota voidaan pitää lääketieteellisesti perusteltuna ja potilaan edun mukaisena.
